Yrttitarha keväällä 2015

Taas totesin sen, mikä toistuu joka kevät.

1. Ostan yrttien siemeniä...kaikkea ja paljon. Innoissani pistän multaan.
2. Jos yrtit suostuvat itämään, ne kituvat , kunnes jossain vaiheessa kuolevat pois. Vahvimmat toki selviävät, mutta kovin hentoisia ovat nekin.
3. Ostan lopulta taimet puutarhalta. Nekin sitten nuukahtavat jossain vaiheessa.
4. Ostan yrtit kaupasta.

Tänä keväänä oikaisin sen verran, että jätin tuon taimitarhan väliin. Lidlin vihannesosastolta löytyi aivan loistavia ruukkuyrttejä , mielestäni tosi edulliseen hintaan. Ruukut vaihdoin isompiin ja lisäsin multaa. Ovat pysyneet hengissä ja jopa kasvaneet.
Jos haluat yrittää jatko-kasvattaa näitä vihannesosaston yrttejä, niin tarkista yrtin juuret. Jos juuret ovat vaaleat  ja näyttävät eläviltä, niin on  paremmat mahdollisuudet onnistua. Kannattaa myös valita mahdollisimman pienikokoisia yrttejä.
Nämä vihannesosaston yrtit ovat melko edullinen tapa perustaa yrttitarha ja siemenestä alken omiin kasvattamiin yrtteihin siinä mielessä parempi vaihtoehto, että näistä saa myös satoa.

                         
Pääsiäispasha vuodelta 2015.

Ravintolapäivän tunnelmia keväällä 2014 Kotkassa. Leivottiin ja paistettiin lihapiirakoita Sibeliuspuistossa. Mahtavan aurinkoinen päivä ja mukava meininki.

Porkkana cup cake

Nakit ovat aina kuuluneet elämääni. Lapsena viikon kohokohta oli lauantai-aamupäivän ostosreissu Haminaan, johon liittyi aina käynti Haminan torilla ostamassa pari nakkia tai lihapiirakka kahdella nakilla. Veljeni Villen ensimmäiset sanat olivat´ pari nakkia´ (ilman ärrää), meni muutama kuukausi ennen kuin tajuttiin mitä se puhuu. Isäni jokaiseen päivään kuului  nakit; päivällä välipalana ja saunan jälkeen pari nakkia iltapalaksi. Eli lähtökodat olivat nämä.

Nuorena ensimmäisessä omassa kodissa tein usein ystäville itse lihapiirakoita ja nakit tietysti välissä. Sama resepti  toimi myös nuorena perheenä, kun lapset olivat kuvioissa.  Lihapiirakat  olivat  edullisia tehdä ja maistuivat varmasti. Resepti on blogissa mukana ja voisin omistaa sen ystävällemme Ramolle.

Tässä blogissa kirjanpitäjä kokkailee ystäville ja perheelle, ennemminkin innolla kuin taidolla ja muutakin löytyy kuin lihapiirakoita .

Perhe ja ystävät  istutetaan pöydän ääreen ja syödään pitkään; kotona Lappeenrannassa, saarimökillä Virolahdella ja vapaa-ajankodissa Laisniemessä . Lapset ovat jo pesästä lentäneet, mutta onneksi käyvät kotona välillä syömässä.  

Kun lapset olivat teinejä ja ajoittain yhteyden saaminen heidän maailmaansa ja ajatuksiinsa oli haasteellisempaa, havaitsin kaikkein parhaaksi menetelmäksi pistää koko perhe pöydän ääreen, siitä ei kukaan päässyt lipeämään pois vaan silloin väistämättä tuli keskusteltua puoli huomaamatta asioista ja näin myös teinien tuntoja pystyi haistelemaan. Teinien vanhemmathan tietävät, että kun heiltä kysyy miten menee, niin vastaus on yleensä ´ihan ok´. Ruokapöytäkeskusteluissa päästiin  joskus vähän syvemmälle. Näistä yhteisistä ruoka-ajoista on meillä aina pidetty kiinni, joskus syötiin kovinkin myöhään , jos harrastukset estivät normaalit ruoka-ajat.

Muutamia perusajatuksia: Kylmäpuristettua oliiviöljyä(rypsiöljyä) käytetään kaikessa ja paljon: salaateissa, paistamisessa, ruokien viimeistelyssä… Bataateista on myös tullut viimeaikojen suosikki. Riistaa käytetään paljon, kun on metsämies perheessä. Makuja tulee myös Thaimaasta ja Italiasta, mutta kaikkea yhdistellään surutta.

Eli näillä eväillä mennään ja katsotaan mihin se riittää ja mitä siitä syntyy.